Portti menneeseen

Portti menneisyyteen on nykyisyyden avain

Viimeisiä viedään opinnoissani regressiohoitajaksi ja tuntuu siltä, että on aika avata sitä, mitä tutustuminen omiin aiempiin elämiimme, siis elämiin, joita juuri Sinullakin on ollut ennen tätä nykyistä elämääsi, tarkoittaa.

Tämä bloginikin sai siis alkunsa ensimmäisestä omasta matkastani yhteen aiemmista elämistäni. Tuo matka oli niin voimallinen, että uskalsin tulla "ulos kaapista". Matka, jonka sieluni valitsi ensimmäiseksi kosketuksekseni entisiin elämiini, on niin merkityksellinen nykyisessä elämässäni, että siihen oli vielä tarpeen palata oman regressio-opettajani myötävaikutuksella tässä jokin aika sitten. Kerron kohta, minkälainen tuo merkittävä elämäni oli, mutta sitä ennen hieman regressiosta itsestään....

Uskotko jälleensyntymiseen?

Ei haittaa vaikka et uskoisikaan, sillä kun koet regressiohoidon ensimmäisen kerran, niin mielipiteesi tulee muuttumaan. Minä uskon sielunvaellukseen ja jälleensyntymiseen, mutta siitä huolimatta minullakin oli pieni ennakkoluulo mielessäni ennen ensimmäistä hoitokertaani regressiokoulutuksen aikana. Itse pohdin ennen ensimmäistä hoitoani sitä että pystynkö rentoutumaan tarpeeksi eli saako minua syvärentoutuneeksi ja pystynkö "näkemään" mitään. Ensimmäisen kerran jälkeen kaikki ennakkoluulot ja epäilykset kuitenkin hävisivät ja uskoni sielunvaellukseen vahvistui.

Sielumme on siis ikuinen ja olemme eläneet monia, monia, monia kertoja aiemminkin, nimenomaan ihmisenä maapallolla tai muilla planeetoilla. Kuolemamme jälkeen sielumme "lepää" ja tekee uusia suunnitelmia uuden elämämme varalle. Kun aika on, synnymme uudelleen tähän maailmaan ja koemme sieluntasolla sopimamme oppiläksyt tässä elämässä, joten elämämme voi olla todella haastavaakin. Kuitenkin se, mitä olemme oppineet ja kokeneet aiemmissa elämissämme, kulkee mukana. Aiemmasta elämästämme olemme  voineet tuoda tähän elämäämme mukanamme esimerkiksi jonkin erityislahjakkuuden tai -taidon. Elämäämme voi häiritä jokin addiktio, esimerkiksi alkoholi- tai huumeaddiktio tai toistamme jotain tiettyä kaavaa aina vain, uudestaan ja uudestaan tai sitten meillä on pelkoja joitain tiettyjä asioita kohtaan tai tunnemme jostain syystä jollain tietyllä tavalla. Kaikki nämä ja moni muu voi olla perujaan jostain aiemmasta elämästäsi ja kun syy asialle löytyy entisestä elämästäsi regressiohoidon aikana, niin hoidon aikana pystyt vapautumaan tuosta vanhasta, ehkä haitallisesta, toiminnastasi tai voit katkaista siteitä, jotka eivät enää tässä elämässä ole merkityksellisiä.

Mitä regressiohoidossa tapahtuu?

Regressiohoidossa tai regressioterapiassa hoidettavan kanssa keskustellaan asiasta, jota hoidettava haluaa lähteä selvittämään ja työstämään. Toki on mahdollista myös lähteä  "pelkälle turistimatkalle" ja katsoa, mitä mielenkiintoista tulee vastaan. Vaikka lähtisitkin vain "katsomaan", mitä näytetään, niin kaikki näkemäsi ja kokemasi on tarkoitettu Sinun kokemaksesi juuri sillä hetkellä ja voit oppia yllättäviäkin asioita itsestäsi. Sinun sielusi valitsee jokaisella hoitokerralla elämän, joka on tarkoituksesi nähdä kullakin kerralla.

Hoidettava makaa alustalla, kun keskustelun jälkeen alkaa syvärentoutus. Kyse ei ole hypnoosista, vaan hoidettava rentoutetaan niin hyvin, että alitajunnassa unohduksissa olleet asiat pääsevät nousemaan esiin. Pystyt keskeyttämään hoidon itsekin milloin vain eli ns. palaamaan vaikka kesken "matkan", mutta itsellesi on mukavampaa käydä koko reissu läpi :)

Rentoutuksen jälkeen hoidettava ohjataan entiseen elämään, jonka sielu on valinnut sillä kerralla koettavaksi. Ohjaaja kyselee sinulta hoidon aikana asioita ja ohjaa matkallasi. Voit hyvin selväsi nähdä asioita tai voit tuntea, kuulla tai vain aistia asioita. Kaikki on täysin turvallista. Kun "matkalla" on oltu tarpeellinen aika, alkaa paluumatka. Hoidon jälkeen keskustellaan vielä koetusta. Hoidon jälkeen on "pöllämystynyt" olo siitä, miten todentuntuista kaikki nähty on ollut. Riippuen elämästäsi, jota tutkailet, voit kokea hoidon aikana myös vahvoja tunteita, esim. surua tai iloa. Kuitenkin kaikki, mitä hoidon aikana koetkin, on ollut tarkoitus kokeakin <3 Kaikkinensa aikaa hoitoon kuluu n.1 ½ tuntia alku- ja loppukeskusteluineen.

Hoitoja voi tehdä läsnäollen ja  erinomaisesti myös Skypen välityksellä! Hoidettava voi siis olla omassa kodissaan, omalla sängyllään ja riittää, että saadaan yhteys Skypen välityksellä ja hoidettavalla on kuulokkeet korvillaan, jotta voidaan keskustella interaktiivisesti.

Oma yritysajatukseni on kehittynyt koko ajan ja mikäli kiinnostuit regressiohoidosta, niin otan erittäin mielelläni yhteydenottoja vastaan <3 Teen hoitoja toivottavasti ensi vuoden puolelta alkaen <3 Yhteyttä voi ottaa tässä vaiheessa sähköpostitse pam.kumpulainen@gmail.com <3

Matkani 1780-luvulle

Niin, se oma ensimmäinen matkani erääseen menneistä elämistäni ja mitä opin.... Tai en kerro ensimmäisestä kerrasta, koska silloin minua ei ohjattu, enkä kokenut tuon elämäni tärkeintä hetkeä eli omaa kuolemaani vielä tuolla kerralla. Kerron siis toisesta matkasta. Koin tuolla toisella kerralla aivan samoja asioita kuin ensimmäiselläkin kerralla, mutta tietyt asiat tarkentuivat ja "loppuhuipennus" tuli mukaan tällä toisella hoitokerralla.

Ennen hoitoa en pyytänyt päästä katsomaan tuota ensimmäisellä kerralla näkemääni elämääni vaan halusin selvittää, mistä minun suuren suuri yksinäisyyden tunteeni ja aivan oikea ystävättömyyteni kumpuaa. Joten sitä lähdettiin siis katsomaan. Kun minut oli sitten rentoutettu ja ohjattu entiseen elämääni ja minua pyydettiin kertomaan, mitä näin, niin en yllätten nähnytkään mitään! Mutta aloin tuntea voimakasta kuumotusta kämmenissäni ja sitten kuva alkoi selvenemään (tai oikeastaan edelleen tunsin, en nähnyt) sen verran, että tunsin lämmitteleväni käsiäni puunuotiolla. Syy siihen, miksi en nähnyt, oli se, että oli ilta/yö ja oli niin pimeää. Koin, että olin omalla nuotiollani, jossa oli myös musta pata nuotion päällä. Tässä hetkessä ei ollut sen ihmeellisempää, joten hyppäsin ajassa eteenpäin.

Seuraava mielikuvani tuosta elämästäni oli, että keräsin metsässä kasveja. Hoitaja kysyi minulta, mitä teen niillä (kasveilla)? Vastasin, että keitän hoitavia juomia. Muistaakseni tässä vaiheessa hoitaja kysyi myös, missä maassa olen. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: Irlannissa. Vuosilukua kysyttäessä, vastaus tuli aivan kuin eläisin sitä vuotta, 1780. Tällä kerralla minulta ei kysytty sukupuolta tai ulkonäköä, mutta nämä olivat selvinneet jo ensimmäisellä matkallani. Tuolloin näin selvästi sen, että olen punahiuksinen nainen, jalkoihin katsoessani näin jännät kippurapäiset, vihreät kengät ja päälläni minulla oli vihreä viitta, jossa oli huppu.

Tämän jälkeen seuraava kuva oli se, kun mies ratsasti hevosella luokseni. Meillä oli jotain keskustelua, keskustelun sanoista en saanut selvää, mutta lopputuloksena mies sitoi minut käsistäni kiinni hevoseen ja jouduin kävelemään hevosen vierellä pois kotoani. Tämän elämäni loppuvaiheessa hoitajani kysyi minulta, voinko antaa anteeksi tuolle miehelle, joka haki minut pois kotoani. Vastasin voivani, sillä miehen sieluun katsoessani näin, että mies ei olisi halunnut hakea minua pois, vaan joutui tekemään sen vastoin tahtoaan, se oli hänen työtään.

Seuraava "klippi" oli, kun minut heitettiin tyrmään. Näin itseni makaamassa mytyssä kylmällä kivilattialla, huppu oli päässäni ja punaiset hiukseni valuivat hupun sisältä lattialle. Tyrmä oli katukerroksen alapuolella ja kadulle oli pieni "ikkuna", jossa oli kalterit. Näin ikkunasta ihmisten ja hevosten jalkojen kulkevan ohitse. Kukaan ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Ovi, josta minut oli heitetty, oli kaareva puuovi, jossa oli pienen pieni kalteri-ikkuna. Seinät olivat luonnollisesti kivestä myöskin. Kysyttäessä vankeuteni kestosta, vastasin 10 päivää.

Jossain vaiheessa vankeuttani minut vietiin kirkkoon. Kirkon etuosassa seisoi mustiin pukeutunut mies, jolla oli valkoinen parta ja suippohattu. Hän oli jonkinsortin pappi, joka syytti minua noituuden harrastamisesta. Yritin rukoilla polvillani ja kertoa, että en ole tehnyt mitään väärää, vaan olen vain auttanut ihmisiä parhaan kykyni mukaan. Sanani kaikuivat kuuroille korville papin paasatessa omaa näkemystään. Tuossa vaiheessa tunsin fyysisesti kropassani tuon elämän tunteeni. Jalkani alkoivat tärisemään sängyllä maatessani ja minulla oli vahva "sisäinen tärinä" päällä. Pelkäsin järjettömästi. Lopulta pappi osoitti sormella ulos ja minut vietiin takaisin tyrmään.

Viimeinen vaihe matkallan oli se, että olin mestauslavalla polvillani, pää kaukalossa, yläpuolellani giljotiinin terä (terää en nähnyt, tiesin sen olevan siellä). Oikealla puolellani seisoi pyöveli ja vasemmalla puolella sama pappi, joka tuomitsi minut kirkossa. Yleisöä oli lavan edessä runsaasti. Miehet huusivat: Noita! Noita! Noita! Naisilla oli lapsia sylissään ja he yrittivät kääntää lasten päitä poispäin tapahtuvasta. Olin täydellisen yksin. Kukaan ei tullut puolustamaan minua. Tunsin taas tuon hetken tunteet fyysisesti kehossani omalla sängylläni maatessani. Jalkani tärisivät aivan hirveästi ja kyyneleet valuivat silmistäni vuolaana. Pelotti.

Pappi nosti kätensä ylös huutaen samalla, että minut tuomitaan noituuden harjoittamisesta kuolemaan giljotiinilla. Hoitajani kysyi tuossa hetkessä, olenko valmis kohtaamaan kuolemani. Sanoin olevani. Ja kun annoin luvan tapahtumien edetä, pappi laski kätensä ja minä..... näin vain valoa! Vapina loppui pikkuhiljaa ja kyyneleet tyrehtyivät. Kuolemani tuossa elämässä oli siis todella nopea ja ilmeisen kivuton, sillä en ennättänyt reagoida, tuntea tai nähdä mitään kuolemani hetkellä.

Kuolemani jälkeen hoitajani ohjasi minut katsomaan tilannetta ylhäältä päin ja keskusteltiin tilanteesta. Papille en kyennyt vielä antamaan anteeksi, sillä hän ei halunnut nähdä mitään muuta totuutta kuin omansa. Todennäköisesti joudun palaamaan vielä joissain hoidoissa tähän elämääni, sillä minun on vielä kohdattava tuo pappi uudestaan ja annettava hänelle anteeksi, jotta vapaudun kokonaan tuon elämän taakasta.

Ennen noita matkoja 1700-luvulle, en ollut koskaan lukenut noitavainoista, enkä siis tiennyt missä maissa noitavainoja oli, en tiennyt milloin niitä tarkalleen ottaen oli ollut ja olin luullut, että noidiksi epäiltyjä oli poltettu roviolla. Kuitenkin hoidon aikana tuli esille nuo asiat ja sen jälkeen Herra Google on kertonut, että vielä tuohon aikaan oli noitavainoa (se oli loppumaan päin) Euroopassa. Olen siis kokenut äärimmmäisen rankan elämän noitavainon aikana, mutta tuo rankka elämäni ja vielä rankempi kuolemani näyttivät minulle sen, että minä voin olla täysin oma itseni, näine kykyineni,  tässä elämässä. Tässä elämässä taitojani ei tarvitse piilotella vaan voin vapaasti toteuttaa tämän elämäni elämäntehtävääni, joka on valon tuominen tähän maailmaan toisten ihmisten ohjaamisella heidän henkisellä polullaan ja avun antamisella erilaisten hoitojen avulla. Ensimmäinen matkani tuohon "noita"-elämääni sai siis jo aikaan sen, että uskalsin tulla kaapista ulos ja tunnustaa julkisesti sen, että minulla on edelleen säilynyt taitoja, jotka ovat olleet vahvasti läsnä tuossa elämässäni ja olen niitä vihdoin ja viimein ottamassa uudelleen käyttööni.
<3 Kiitos, kiitos, kiitos <3

Asia, jota lähdin tuona hoitokertana lähinnä tarkastelemaan oli yksinäisyyden tuntemukseni. No, ei tarvitse olla Einstein ymmärtääkseen, että tuossa elämässä olin kovin yksinäinen, asuin metsässä (erakkona), kukaan ei tullut puolustamaan minua, vaikka olin auttanut monia ihmisiä, eikä mestaustilanteessakaan ollut paikalla ketään läheisiä ihmisiä tai puolustajia. Ymmärrän yksinäisyyteni juontavan juurensa tuohon elämääni ja hoidoissa olen saanut itselleni selvitettyä asian, eli sen, että enää minun ei tarvitse tuntea yksinäisyyttä, sillä minulla on nyt turvanani perhe. Tämä on helpottanut oloani kovastikin ja vaikka minulla ei ole ystäviä siinä merkityksessä, jolla "ystävä"- sanan ymmärrän, niin en enää koe niin musertavaa yksinäisyyttä kuin tähän mennessä olen elämässäni tuntenut, muutamaa ajan jaksoa lukuunottamatta. Nyt riittää se, että lähelläni on rakastava perhe ja sen lisäksi enkelit ovat tuoneet elämääni lisälapsia <3 Ja ehkäpä tämä löytämäni elämänpolkuni tuo tullessaan myös niitä ystäviä <3 tai sitten tämän elämäni oppiläksy on oppia löytämään elämääni sisältöä muualta kuin ystävyydestä...

Kuka teistä onkaan asustellut tuolla, Sfinskin ja pyramidien juurella.....

Onnistuneita matkoja menneeseen <3




 Rauhaisaa joulun odotusta ja enkelten siipien suhinaa <3

-Anne-

Onko pakko?

Onko pakko (jos ei taho)?

 

Pitkästä aikaa pääsin taas kirjoittamaan tätä blogiani, tai olisin voinut kirjoittaa jo aiemmin, mutta päätin ihan tietoisesti pitää itseni irti tästä kirjoittamisesta. Ensinnäkin edelleen ihan silmäni vuoksi, joka ei vieläkään näytä paranemisen merkkejä ja toisekseen tämän kertaisen aiheeni vuoksi.

Kun huomasin, että blogilleni alkaa kertyä ihan mukavasti lukijoita, niin itselleni tuli olotila, että minun on pakko kirjoittaa, jotta lukijoille olisi uutta luettavaa. Ja pakon tuntemusta en halua luoda tätä blogia kohtaan, sillä tämän pitää lähteä puhtaasti siitä, että minulla on jotain jaettavaa ja annettavaa ja jaan sitä silloin, kun sen aika tuntuu sopivalta.

 Lista-Leenat ja Pakko-Pirkot!

Olen oikea Pakko-Pirkko, olen nimittäin sisäistänyt elämässäni liiankin hyvin "pakko"-toiminnon, joten olen lähiaikoina opetellut ja opettelen edeleen päästämään irti pakosta. Arvelen, että monia muitakin riivaa tuo mystisen ihmeellinen "pakko". Mutu-tuntumalla arvioisin pakon riivaavan erityisesti naisia. "En voi lähteä ulos lenkille, ennen kuin olen tiskannut, imuroinut, pyykännyt....". " Minun on ihan pakko käydä kaupassa, hoitamassa äitiä, viedä koira ulos..." Lista on loputon! 

Niin ja ne listat! Kuinka moni on Lista-Leena? Tunnustan. Ainakin silloin, kun tiedän, että on monia asioita, jotka on pakko tehdä tai täytyy tehdä tai pitäisi tehdä vaikkapa tiettyyn päivään mennessä, tai juhlia valmistellessa tai vaikka jouluun valmistautuessa. Luonteelleni sopii listojen kirjoittaminen, on jotenkin helpottavaa, kun tekee listaa asioista joita on pakko hoitaa. Lista ensinnäkin pitää huolen siitä, että mitään tärkeää ei unohdu (= ei jää tekemättä) ja toisekseen on miellyttävää vetää kynällä ylitse jo tehtyjä asioita (= tulee tunne omasta ahkeruudesta; sainpas tehtyä tuonkin, vaikka olisi monta muutakin asiaa, jotka on pakko tehdä). Mutta kun nuo listat vaan pakottavat pakkoon entistäkin enemmän! On pakko tehdä sen listan asiat (= olen huono ihminen, jos en tee listattuja asioita, suomennettuna ajattelen siis toisten ihmisten ajattelevan niin, että olen huono ihminen, ellen ole tehnyt asioita täydellisesti).

Kuulostaako tutulta? Veikkaan, että aika monia nykyihmisiä vaivaa pakko-tauti.

Pakko ei ole kuin kuolla!

Nyt olen siis saanut tarpeekseni tuosta pian 40 vuotta mukanani kulkeneesta pakosta!

Enkelit ohjasivat minut myös Mindfulnessin eli tietoisen läsnäolon pariin. Huomasin muutamaan Mindfulnessiin liittyvään kirjaan tutustuessani, että Mindfulnessissa on hyvin paljon asioita, joilla on yhtymäkohtia henkisyyden ja enkelimaailman kanssa. Ainakin Mindfulness tukee äärimmäisen hyvin vaihtoehtohoitoja, joita harjoitan. 

Etsintämatkallani ensimmäiseksi kirjaksi aiheesta löysin kirjastosta Titti Holmerin kirjan nimeltä Onnellinen nyt. Käytännön opas tietoiseen läsnäoloon. Rakastan kirjoja ja aina uuden kirjan käsiini saadessani, tutkailen kirjaa joka puolelta (luen kaikki pienetkin tekstit, joissa kerrotaan painopaikat, painokset jne.) ja ikäänkuin "tunnustelen" kirjaa ja usein myös katson mitä viimeisillä sivuilla on kirjoitettu. 

Holmerin kirjaan tutustuessani katsoin ensimmäiseksi kirjan viimeistä kappaletta ja kuinka ollakaan - ensimmäinen kirja ja ensimmäinen aihe, josta lähdin tutustumaan koko Mindfulnessiin oli pakko! Tämänkin täytyy olla enkeleiden ohjausta, siis se, että mieltäni jo pitkään painanut pakko tehdä sitä ja tätä johti siihen, että ensimmäinen kirja, jonka aiheeseen liittyen löysin kirjastosta oli juuri se kirja, jossa kerrotaan pakosta ja siitä vapautumisesta. Ja miten satuinkaan juuri tuon kirjan kohdalla avaamaan kirjan aivan ensimmäiseksi juuri oikeasta kohdasta??! Rakastan enkeleitä ja heidän hienovaraisia ohjauksiaan (vaikka välillä he "lyövätkin nyrkillä päähän", kun en muuten älyä) <3

Ahmiessani uudelleen ja uudelleen kappaletta, jossa kerrottiin pakosta, koin täydellisen ahaa-elämyksen! Titti kertoo elämämme koostuvan erilaisista pakoista, jotka pitää saattaa loppuun..... niin, ennen mitä? Tämä kysymys herätti minut täydellisesti. Niin mitä sitten, jos en tee jotain asiaa juuri nyt, mitä sitten tapahtuu? Korkeintaan tulee lisää koirankarvakasoja ja tiskit lisääntyvät :)

Titti Holmer jatkaa näin:
 ”Kaikki se, mitä pidät pakollisena, on vain sinun ajatuksissasi. Koska koko juttu on olemassa vain kuvitellussa tulevaisuudessa, sinulla on vapaus ja valta valita toisin. Jos sisäinen luettelosi täytymisistä ja pakoista tekee sinut onnelliseksi, kannattaa luettelo pitää voimassa – mutta jos ei, heitä se roskiin. Ainut pakollinen asia, johon sinun pitää keskittyä juuri nyt, on nykyhetki. Luettelosi ei tule koskaan tyhjenemään, sillä lisäät siihen ajatuksissasi uusia tehtäviä koko ajan. Elämä kulkee ohi sillä välin, kun kiirehdit tehtävästä toiseen.”

Miten päästä eroon pakosta?

Titti antoi ohjeen, jota aloin aivan heti noudattamaan ja olen nyt ehkä kuukauden verran noudattanutkin ja aion jatkaa sen noudattamista myös tulevaisuudessa. Titin mukaan sanat ”täytyy” ja ”pitäisi” saavat välittömästi aikaan negatiivisia tunteita ja rivien välissä ajatuksen ”minä en oikeastaan halua”. 

Näinhän se on, että kun minä ajattelen, että minun on pakko siivota ennen kuin voin rauhassa (= hyvällä omallatunnolla) kirjoittaa tätä blogia, niin tosiasiassa minä en oikeastaan halua siivota, vaan haluan kirjoittaa tätä blogia. No mutta, mitäs sitten, kun on kuitenkin pakko joskus ainakin tiskata ja siivota, siitä ei pääse mitenkään yli eikä ympäri? 

Titti antoi mielestäni erinomaisen ohjeen, jonka mukaan vaihdetaan sanojen ”täytyy” ja ”pitäisi” tilalle sanat ”minä haluan” ja ”minä päätän”. Sillä mehän todellakin itse eikä kukaan muu, valitsemme sen mitä teemme. Pakko ei ole tehdä mitään!

Ja kas kummaa. Kun seuraavan kerran mieleeni tulee asioita joita oikeasti haluan tehdä ja toisaalta mieleeni tulee asioita, joita on pakko tehdä, niin sanonkin itselleni että minä haluan siivota nyt ja sen jälkeen kirjoitan blogiani. Tai itselleni sopivin tapa on ollut sanoa, että olen päättänyt, että siivoan myöhemmin; siivoan sen jälkeen kun olen kirjoittanut ensin blogini. Voin sanoa, että tehoaa! Enää en ole kokenut mieletöntä pakon-tuntua, vaan minusta on tuntunut siltä, että itse päätän mitä teen ja milloin, mikään pakko ei päätä tekemisiäni minun puolestani! 

Joten nyt minä PÄÄTÄN, että huomenna pyyhin keittiön ikkunat ja vaihdan verhot ja päätän myös siivota tuon yläkerran poikien huoneen..... Pakkohan noita asioita ei ole tehdä! 

Enkelten valoa marraskuiseen pimeyteen ja harmauteen <3 <3

 

PS: Pakko halusi ihan väkisin tulla synonyymeineen tähän blogikirjoitukseen noin 40 kertaa (ilmeisesti sillä oli pakottava tarve :). No tämän jälkeen se ei enää koskaan saa minulta yhtä paljon huomiota :)






-Anne- 

Näkymättömiä

Näkemisestä ja näk(y/e)mättömyydestä

 

Näkeminen ja näkemisen ongelmat ovat olleet elämääni (jälleen) viimeiset kaksi-kolme viikkoa, joten enkelit oikein työntämällä työnsivät tätä aihetta tällä kerralla esille nostettavaksi :)

Olen siis saanut viime aikoina puolentoista vuoden jälkeen uudelleen riesakseni "stressaantuneiden miesten" taudin eli oikeasta silmänpohjastani on verkkokalvon osat irronneet toisistaan ja sinne väliin vuotaa verta, joka turvottaa silmänpohjaa ja siten vaikuttaa tietenkin näkökykyyni. Lähinäkö on käytännössä kaput ja kaikki viivat vääristyvät, joten tämäkin blogi on ollut pidemmällä tauolla pakotetusti (suonette anteeksi kirjoitusvihreet, joita tekstini saattaa sisältää tästä vaivastani johtuen. Kirjoittamista tosin helpottaa kymmensormijärjestelmän hallitseminen ja näytön kauempana pitäminen :D ). Olen sen verran tainnut mennyt tukka putkella taas lähiaikoina, joten enkelit pistivät kertakaikkisen stopin vauhdilleni. Yritän ottaa opikseni - kiitos <3

Näkymättömän näkemisestä

 

Tässä eräänä iltana unta odotellessani sain oikein kunnon ahaa-elämyksen, kun ymmärsin, että tällä näköepisodillani on ollut kuin ollutkin Tarkoitus, isolla T:llä! Hoksasin nimittäin sen, että kun ensimmäisen kerran puolitoista vuotta sitten tämä vaivani alkoi, niin aloin huomaamaan enkeleiden läsnäolon muiden aistieni avulla! Eli kaikki "näkemiseni" alkoi tuosta näkemättömyydestä. Tuossa vaiheessa en vielä nähnyt enkeleitä näköaistini avulla. Näkeminen tuli kuvaan hieman myöhemmin.

Ensimmäisiä aistimuksia enkeleistä lähelläni olivat hienoiset "tuulen" vireet ihollani (jolloin ei tuullut mistään, ilmastointi ei ollut päällä jne.) Sitten erään kerran jälleen sängyllä köllötellessäni nauttien hiljaisuudesta, meditoin ja pyysin suojelusenkeliäni lähelleni. Tuolla kerralla en tuntenut mitään, mutta yht´äkkiä kuulin! Kyllä, luitte oikein, kuulin! Kuulin aivan mielettömän heleän lauluäänen laulavan yksinkertaisesti la-la-laaa. Juu, nyt joku taas ajattelee, että pitäisiköhän mennä hoitoon... Mutta se oli aivan todellinen, uskomattoman hieno kokemus (joka ei ole tosin toistunut sen jälkeen harmikseni, vaikka kuinka olen pyytänyt saada kuulla). Kuulen sen äänen edelleen korvissani tilannetta ajatellessani. Olin siis täysin hereillä, en unessa, enkä mieleltäni masentunut, vaan ympärilläni oli täydellinen hiljaisuus ja sitten yht´äkkiä jostakin yläviistosta oikealta tuli kaunein ääni, jonka olen kuullut.

Nobel-palkittu fyysikko ja kvanttikenttäteoreetikko Steven Weinberg on sanonut seuraavaa:

"Olemme virittäytyneet maailmankaikkeudessamme värähtelytaajuudelle, joka vastaa fyysistä todellisuutta. Kanssamme samassa tilassa on kuitenkin lukemattomia paralleeleja (= rinnakkaisilmiöitä, rinnakkaismuotoisia, Annen suom. huom.) todellisuuksia, joiden taajuudelle emme pysty virittäytymään".

Joten jos fyysikotkin tunnustavat sen, että se mitä näemme konkreettisin silmimme, ei ole ainoa olemassa oleva todellisuus, niin miksi sitten osa ihmisistä kyseenalaistaa viidennen ja kuudennenkin ulottuvuuden? Onhan olemassa myös ultraviolettia valoa tai infrapunaista valoa, jota emme voi aistia silmiemme avulla ja siltikin ne ovat hyväksyttyjä todellisuuksia!

Miten voi "nähdä"?

 

Tästäpä pääsemmekin sitten varsinaiseen henkisen, valon maailman, "näkemiseen". Tuo ensimmäinen silmäepisodini sai myös aikaan sen, että aloin ihan konkreettisesti myös näkemään näkökykyni palatessa enkeleitä (en siis vain tuntemaan tai kerran onnekkaasti kuulemaan). Enkeleitä on mahdollista nähdä erilaisin tavoin. Joku näkee konkreettisesti tai ns. sielunsa silmin enkelin ulkomuodon, sen mitä enkeli tekee jne. Itse en tähän kykene (vielä... toivottavasti joskus). Minä näen enkelit kirkkaina valoina, valopisteinä/valopalloina. Kun ymmärsin, mitä näkemäni erivärisinäkin näkyvät valopisteet olivat, niin aloin näkemään niitä aina vain enemmän ja eripaikoissa. Joskus näen enkeleitä silloin kun he haluavat tulla nähdyksi ja useimmiten kysyn: Onko täällä enkeleitä? Ja kysymykseni jälkeen näen. En siis näe valovälähdyksiä joka paikassa ja kaikkialla, vaan ne ovat selvästi tarkoituksenmukaisia "näkyjä". Oli mielenkiintoista, kun näen esimerkiksi kokouksessa tai jossain, missä on enemmän ihmisiä, heidän suojelusenkelinsä aivan heidän takanaan tai päänsä yläpuolella. Ensimmäinen tuollainen havaintokokemus oli aivan mullistava; huomasin, että hei... minähän näen ihan oikeasti!

Onko muita keinoja "nähdä"?

 

Tuona iltana kun hoksasin sen, miksi olen joutunut tämän silmäongelman kurimukseen, hoksasin myös sen, että tämä toinen silmäshow on saanut jälleen muut aistini terävöitymään. Erityisesti tuntoaistini on mennyt jättiharppauksen eteenpäin. Nykyään tunnen todella selvänä ihoaistimuksena, milloin lähelläni on enkeleitä tai henkioppaitani. Enää minun ei tarvitse kyseenalaistaa omaa tuntemustani. Tunnen enkelit ja muut valon "olennot" viileänä, hyvältätuntuvana, pyörteenä. Oman enkelini tunnen erityisesti molempien käsien, hieman enemmän vasemman käden puolella ja käsien ja vartalon välisellä alueella. Lisäksi minulla on kaksi henkiopasta vasemmalla puolellani korvan tuntumassa ja yksi henkiopas oikean olkavarren puolella.

Tämän tuntoaisteilla "näkemiseni" lisäksi olen nyt päässyt yhden kerran myös käyttämään hajuaistiani enkelin kohtaamisessa. Heräsin eräänä yönä johonkin, en tiedä mihin, mutta heti unen maailmasta tajuihini tullessani nenääni tuli erittäin voimakas, mutta miellyttävä, vaniljan tuoksu. Keskellä yötä! Sen koommin en ole enkeleitä haistanut, mutta olen kiitollinen, että olen ainakin kerran saanut kokea myös tuon aistimuksen enkeleiden tapaamisessa.

Enkeleitä voi siis "nähdä" erilailla, pääsääntöisesti eri aistiemme kautta. Useat saavat enkeleihin yhteyden vain yhden aistin kautta, mutta joillekin on annettu lahja tavoittaa enkelit monen aistin kautta. Mikäli haluat kokeilla, mikä itselläsi olisi toimivin aisti, niin kannattaa aivan ensiksi hiljentyä ja meditoinnin kautta pyytää omaa suojelusenkeliään tulemaan omaan auraasi. Sitten vain kaikki aistit auki, myös se "kuudes aisti". Luota tuntemuksiisi! Et kuvittele niitä, etkä ole hullu!

Joka tapauksessa, mikä tuntemuksesi tai aistimuksesi onkin, niin aistit valosta tulevat olennot siten, että Sinusta itsestäsi tuntuu hyvältä. Mistään valosta tulevasta ei tule negatiivinen tai huono olo. Voi olla, että kestää kauankin, ennen kuin pääset yhteyteen enkelisi kanssa, mutta vaikka et aistisi mitään, niin voit olla täysin varma, että oma enkelisi on siinä, aina lähelläsi! Ja vaikka et koskaan onnistuisi aistimaan enkeliäsi, niin voit silti seurata enkeleiden jättämiä merkkejä Sinulle. Esimerkiksi läheltäsi lentävä lintu, linnun laulun kuuleminen, perhosen lentäminen lähelläsi, tuulen vire, sateenkaaren näkeminen tai valkoisen höyhenen löytäminen, ovat merkkejä ja viestejä enkeleiltäsi <3

Tässä vielä tämän kertaisen aiheen loppuun sopivasti sattuvat Yhdysvaltain 16. presidentin Abraham Lincolnin sanat: 
 
"Uskominen siihen mitä voi nähdä ja koskettaa, ei ole uskoa lainkaan, mutta uskominen näkymättömään on saavutus ja siunaus."



<3 <3 <3 KIITOS RAKKAAT ENKELIT, 
           ETTÄ OLETTE OPETTANEET MINUT NÄKEMÄÄN <3<3 <3

 

Enkelin silmin
-Anne-

Heiluttaako heiluri?

Heiluttaako vai ei?

Ensinnäkin, olen äärimmäisen yllättynyt ja kiitollinen blogini vastaanotosta. Ensimmäistä postaustani on viikon aikana luettu jo liki 300 kertaa! Blogiani on luettu jopa Yhdysvalloissa, Englannissa, Virossa ja Japanissa!!!! En olisi ikinä uskonut. Mutta toisaalta tämä osoittaa, että asiasta kiinnostuneita löytyy ympäri maailman. KIITOS <3

Olen odottanut sormet syyhyten, että pääsen kirjoittamaan mielessäni pyörivistä aiheista, mutta enkelit ovat jarruttaneet selvästi suunnitelmiani tällä viikolla!!! Ei tyhjennetä pakkia kerralla :D Tämän viikon olen kärsinyt migreenistä, joten kone on ollut pannassa. Ja tietokonehan se on tähän migreeniin ollut syynä (työn vuoksi liki 12 h/pvä koneella ei ole hyvä asia ja siihen lisättynä silmien silmänpohjien turvotukset). Reikillä olen saanut helpotusta aina kun käsiä pidän päässäni, mutta heti kun olen ottanut pois, niin kipu on alkanut. Kivulle on siis jälleen tarkoituksensa. Enkelit ovat tällä viikolla pakkokeinoin määränneet minut lepoon, kun en muuten älyä levätä. 

Mutta tämän kertaisesta aiheestani. Valitsin ensimmäiseksi "viralliseksi" aiheekseni heilurin käytön. Kuvasin tänään kamerallani oman heilurini käytöstä noin 10 minuuttisen videon ja laitan videon tuohon loppuun. Video kannattaa katsoa, jos haluat nähdä miten heiluri toimii käytännössä vai toimiiko se, skeptikot erityisesti-katsokaa....

Heilurin toiminta

Oman heilurini olen saanut lahjaksi. Heilurini on vihreää aventuriinia, joka on erityisesti sydänchakran hoitoon tarkoitettu kivi. Vihreää aventuriinia voidaan käyttää myös oman auramme suojelemiseen, se on yleisrauhoittava ja parantava kivi.

Heiluriahan on perinteisesti käytetty siihen, että on katsottu odottavan äidin masun päältä hiukseen pujotetulla kultasormuksella kumpaa sukupuolta tuleva lapsi on. Mikäli sormus on tehnyt pyörivää liikettä, tulossa on tyttö. Mikäli edestakaista liikettä, tulossa on poika. Tämä oli itsellänikin ensimmäinen kosketus heilurin toimintaan. Joka kerran heiluri on ollut oikeassa ja tyttö on tullut x 3.

Omaa heiluria ei pitäisi antaa muiden käyttöön, sillä siinä pitäisi olla  vain Sinun energiasi. Heilurin säilyttämisestä on erilaisia ohjeita, sitä pitäisi säilyttää esim. mustassa silkkipussissa. Itse olen säilyttänyt heiluriani ihan yöpöydän laatikossa :) 

Jos ostat heilurin (sen voi myös itse tehdä), niin heiluri pitäisi ensin puhdistaa vieraista energioista ja sen jälkeen maadoittaa ja suojata se. Heilurin voi puhdistaa esimerkiksi laittamalla se virtaavaan veteen tai auringon valoon. Itse puhdistan heilurini aika ajoin Reikillä. Maadoitus hoituu laittamalla heiluri esimerkiksi kukkaruukun multaan/tai ulos Äiti Maan huomaan joksikin aikaa. Heilurin suojaaminen (ja itsesi suojaaminen) on myös tärkeää. Heilurin voi suojata rukouksilla tai pyytämällä Arkkienkeli Mikaelin suojausta. Itse käytän Mikaelin suojausta ja myös lupaan heiluria käyttäessäni käyttää sitä vain hyvään ja valosta tulevaan tarkoitukseen.

Siitäkin on erilaisia mielipiteitä, minkälaisella alustalla tai missä heiluria voi/pitää käyttää. Itse käytän heiluria missä vain ja aina toimii. Tuo videokin on tehty sängyllä peiton päällä :D 

Heilurilta siis kysytään kysymyksiä, joihin se voi vastata joko "kyllä" tai "ei" tai "ehkä". Itse en alussa osannut huomioida kuin kyllä ja ei vastaukset, mutta heilurini kyllä näyttää selvään myös ehkä-vaihtoehdon. Heiluria pitää käyttää positiiviseen, valon asioihin. Siltä voi kysyä mitä vain, kunnioittaen. Toki ensin voi kysyä, että saanko kysyä tästä asiasta. Jotkut heilurit eivät suostu välttämättä vastaamaan tulevaisuuteen liittyviin kysymyksiin, arkiasioihin, terveyteen tms. Omani vastaa kyllä mihin vain. Heiluria voi käyttää kadonneiden esineiden etsintään, oman enkelin kanssa keskustelemiseen, mihin vain keksit sitä käyttää. 

Oma vireystila, mielentila, keskittyminen jne. vaikuttaa siihen kuinka selkeitä vastauksia  saan. Olen tulkinnut heiluriani myös siten, että mitä voimakkaammin se näyttää kyllä- tai ei-vastausta, niin sen varmempi asia on. Heilurilta kysyttäessä pitää pyrkiä olemaan neutraalissa olotilassa. Huomaatte tuosta videosta, että silloin kun en kysy mitään ja olen "neutraali", heiluri hiljenee ja pysyy paikoillaan. Vastaukset tulevat "jostain", en tiedä mistä. Omasta alitajunnasta, toisesta universumista, enkeleiltä.... jostain. Mutta se toimii! Ja tämän vuoksihan skeptikot ovat riemuissaan... he väittävät, että heiluria käyttävä liikuttaa itse heiluria sormillaan/käden liikkeillään. EI TODELLAKAAN! Skeptikkojen kannattaa itse vaikka tehdä heiluri ja kokeilla, heiluri lähtee todellakin itsestään liikkeelle!


Heiluria on kunnioitettava, mitään älyttömiä kysymyksiä siltä ei saa/kannata kysyä, se ei varmasti suostu vastaamaan mitään. Heilurilta pitää myös kysyä tarkkoja kysymyksiä. Eli määritellä kysyttävä asia tarkoin, muuten voi tulla väärä vastaus tai ei vastausta ollenkaan. Tuossa videossa on tästäkin hyvä esimerkki lasteni lukumäärästä. Koska minulla on sekä biologisia että sijaislapsia, niin heiluri ei osannut vastata kysymykseeni lapsieni määrästä ennen tarkentavaa kysymystä.

Sen olen huomannut, että heiluri on todella tarkka, mutta omani ainakin näyttää tilanteen, minkä se sillä hetkellä "tietää". Tämä näkyy tietenkin tulevaisuudesta kysyttäessä. Tilannehan voi muuttua, joten jos heilurilta kysyy jotain tulevaisuuteen liittyvää, niin kannattanee aika ajoin tarkistaa, onko tilanne edelleen sama. Olen heilurini avulla tiennyt tulevat työasiani todella tarkkaan, terveyteen liittyvät asiat, sijaisperheeseemme liittyvät asia jne. Käytän heiluriani kaikenlaisiin kysymyksiin.

Tässä lyhyt oppimäärä heilurista ja sen käytöstä. Kyselkää lisää, keskustelkaa, kyseenalaistakaa!

PS: Videon alussa on mukana myös pari enkeliä enkelipallojen muodossa, huomaatteko? Mutta sepä onkin sitten toinen aihe se :D

Video heilurini toiminnasta

Video olikin yllättäin liian iso tähän ladattavaksi, joten laitoin sen sitten YouTube:en ja tässä siihen linkki: https://www.youtube.com/watch?v=E-exEMI4KKg&feature=youtu.be

Tässä myös video suoraan YouTube:sta, mutta esikatselussa se ei ainakaan toiminut. Elikkä mikäli tuo ei toimi myöskään tuolla oikealla sivulla, niin katsokaa tuon linkin kautta. Kunhan atk-tuki on paikalla, niin yritän saada sen ladattua myös tähän suoraan :)

Enkeliterveisin

Anne

Aika tulla kaapista ulos! 

En siis tunnusta tässä julkisesti seksuaalisen suuntautumiseni muuttumista heterosta joksikin muuksi :) Olen edelleen hetero ja onnellisesti naimisissa rakastamani miehen kanssa. M * U * T * T * A  juuuri NYT on aika tulla kaapista ulos sen tosiasian kanssa, että sydämeni kuuluu henkisille asioille ja ns. näkymättömälle maailmalle. Viimeisen vahvistuksen kaapista ulos tulemiselle sain tällä kuluneella viikolla. Sain hyvin voimakkaan kokemuksen kautta (josta bloggaan myöhemmin) varmuuden siitä, että minä voin vihdoin olla se miksi olen syntynyt. Minut myös ohjattiin tämän blogin aloittamiseen, jotta voin jakaa kaltaisilleni ja myös muille henkisistä asioista kiinnostuneille tätä omaa henkisen kasvuni polkua. 

Koen taivaallisen valon, enkelit ja rakkauden tärkeäksi omassa elämässäni ja haluan lähettää loppuelämäni ajan rakkautta ja valoa ympärilläni olevaan maailmaan ja ihmisiin. Olen erittäin herkkä, näen enkeleitä ja koen parantamisen ja hoitamisen käsilläni olevan hyvin vahvasti tulevaisuuteni. Tämä henkisyyteni ei ole uskonnollista laatua, vaikka uskonkin Jumalaan. Enkeleitä on joka uskonnossa ja he vain ovat, ei tarvitse olla uskonnollinen enkeleihin uskoakseen. Enkelit auttavat minua erilaisissa asioissa. Tosin unohdan vielä usein, että heiltä voi pyytää apua mihin vain. He antoivat minulle myös tämän blogini nimen sitä kysyessäni :D Harmi vain, että osoite tuolla nimellä oli varattu, joten osoitteessa nimi on nyt toisinpäin...

Uusi elämä

Olen koko ikäni kartellut henkisiä asioita, pelkäsin henkiä, kaikkea yliluonnollista jne. Olin hyvin "konkreettinen" ihminen, suljin pois itsessäni olevan luovuuden ja herkkyyden. Tämän kasvuni eri vaiheissa olen kyseenalaistanut enkeleiden olemassa olon useammankin kerran, mutta aina minulle näytetään, että älä viitsi! Toisaalta olin aina kokenut, että kaikki mitä minulle tapahtuu, tapahtuu koska niin pitääkin tapahtua. En koskaan ihmetellyt tai epäillyt elämäni kulkua. Aika ei ollut kuitenkaan aiemmin oikea muutokseeni. Mutta sitten tapahtui jotain. Minulla oli ollut lapsesta asti synnynnäinen sydänvika. Tilani oli ollut ihan ok, kunnes aivan yhtäkkiä kuntoni romahti ja jouduin sydänleikkaukseen toukokuussa vuonna 2006. Henkinen matkani ja kehittymiseni matkallani kohti valoa ja uutta elämää alkoi tuosta leikkauksesta.  

Ilman leikkausta en olisi nähnyt kolmen tyttäreni kasvua kohti kaunista aikuisuutta enkä olisi päässyt kokemaan sijaisäitinä olemista kolmelle sydämeni valloittaneelle nuorelle miehenalulle. Leikkauksen jälkeen ymmärsin pikkuhiljaa, että uraputkessa kiipeäminen ei ole minua varten, ei ainakaan jos se vaatii epäoikeudenmukaista kohtelua toisia kohtaan. Sydänongelmat eivät olleet ainoat sairausongelmani, vaan minut tuntevat tietävät, että tuon leikkaukseni jälkeen olen saanut koko liudan uusia, erilaisia oireita ja myös sairauksia. Koululääketiede ei ole pystynyt auttamaan minua niin kuin olisin odottanut, joten enkelit ohjasivat minut Reikin pariin noin kolme vuotta sitten.

Noita?

Eräänä iltana mieleeni muistui, että olin lainannut äidiltäni Reiki-kirjan. Etsin kirjan käsiini ja aloitin testin itselläni. Yllättäen huomasin käsissäni olevan jotain eriskummallista voimaa. Aina itseäni hoitaessani tunsin energiavirran ja näin voimakkaasti violettia väriä. Aloin käyttämään Reikiä ilman minkäänlaista koulutusta tai ohjausta itseeni ja läheisiini. Käsieni voima auttoi muita, mutta samalla itseltäni väheni energia. En ymmärtänyt asiaa silloin. Annoin omasta energiastani toisille. Tämän vuoden alussa käymäni Reikikurssi viritti käsieni voiman siten, että nyt pystyn hoitamaan muita ilman oman energiani häviämistä. Käytän hoidossa universaalia Reikienergiaa tai Enkelienergiaa. Tuosta Reikikokeilustani henkinen kehitykseni lähti sitten hurrrjaan vauhtiin.

Huomasin, että pystyn selvittämään asioita ja tapahtumia kiviheilurin avulla. Tutustuin kehossamme oleviin chakroihin ja huomasin, että heilurin avulla osaan ja pystyn puhdistamaan ja tasapainottamaan epätasapainossa olevia chakroja. Minua on myös ohjattu  kesästä lähtien tutustumaan regressiohoitoon ja parhaillaan suoritankin regressiohoitajan koulutusta. Regressio tarkoittaa palaamista entisiin elämiimme ja sieltä esiin nousevien asioiden avulla nykyisessä elämässämme vaikuttavien asioiden selvittämistä. Useimmat meistä nimittäin ovat eläneet useamminkin täällä Maan päällä. Suomalaiset ovat todella vanhoja sieluja. Regressiosta tulen kertomaan vielä paljon tulevissa postauksissani. Yrittäjyyteenhän minua on myöskin valmisteltu jo useamman vuoden ajan, mutta vihdoin koen sen oikean alan löytyneen elikkä tulevaisuudessa tulen tekemään näitä erilaisia hoitoja myös yrittäjänä.

Mitä jatkossa?

Aion siis kirjoitella aina silloin tällöin tänne blogiini erilaisista henkisiin asioihin liittyvistä asioista, ja mielessäni on jo monta, monta aihetta, joita haluan jakaa. Arvelen kirjoittelevani silloin tällöin tänne myös sijaisperheen iloista ja suruista sekä käsitöistä ja muusta mielenkiintoisesta.... Toki ymmärrän, että monille voi tulla yllätyksenä tämä "hörhöilyni" eikä voisi tämä asia vähempää kiinnostaa ja tulen varmaan saamaan kriittistäkin palautetta tulevista postauksista, mutta tämä Suomi pitää sisällään suuren, suuren määrän ihmisiä, jotka kokevat henkiset ja toisen ulottuvuuden asiat läheisiksi tai ovat kiinnostuneita näistä asioista. Tämä blogi on heille! 

Enkelten valoa elämääsi!

Anne