Portti menneisyyteen on nykyisyyden avain
Viimeisiä viedään opinnoissani regressiohoitajaksi ja tuntuu siltä, että on aika avata sitä, mitä tutustuminen omiin aiempiin elämiimme, siis elämiin, joita juuri Sinullakin on ollut ennen tätä nykyistä elämääsi, tarkoittaa.
Tämä bloginikin sai siis alkunsa ensimmäisestä omasta matkastani yhteen aiemmista elämistäni. Tuo matka oli niin voimallinen, että uskalsin tulla "ulos kaapista". Matka, jonka sieluni valitsi ensimmäiseksi kosketuksekseni entisiin elämiini, on niin merkityksellinen nykyisessä elämässäni, että siihen oli vielä tarpeen palata oman regressio-opettajani myötävaikutuksella tässä jokin aika sitten. Kerron kohta, minkälainen tuo merkittävä elämäni oli, mutta sitä ennen hieman regressiosta itsestään....
Uskotko jälleensyntymiseen?
Ei haittaa vaikka et uskoisikaan, sillä kun koet regressiohoidon ensimmäisen kerran, niin mielipiteesi tulee muuttumaan. Minä uskon sielunvaellukseen ja jälleensyntymiseen, mutta siitä huolimatta minullakin oli pieni ennakkoluulo mielessäni ennen ensimmäistä hoitokertaani regressiokoulutuksen aikana. Itse pohdin ennen ensimmäistä hoitoani sitä että pystynkö rentoutumaan tarpeeksi eli saako minua syvärentoutuneeksi ja pystynkö "näkemään" mitään. Ensimmäisen kerran jälkeen kaikki ennakkoluulot ja epäilykset kuitenkin hävisivät ja uskoni sielunvaellukseen vahvistui.
Sielumme on siis ikuinen ja olemme eläneet monia, monia, monia kertoja aiemminkin, nimenomaan ihmisenä maapallolla tai muilla planeetoilla. Kuolemamme jälkeen sielumme "lepää" ja tekee uusia suunnitelmia uuden elämämme varalle. Kun aika on, synnymme uudelleen tähän maailmaan ja koemme sieluntasolla sopimamme oppiläksyt tässä elämässä, joten elämämme voi olla todella haastavaakin. Kuitenkin se, mitä olemme oppineet ja kokeneet aiemmissa elämissämme, kulkee mukana. Aiemmasta elämästämme olemme voineet tuoda tähän elämäämme mukanamme esimerkiksi jonkin erityislahjakkuuden tai -taidon. Elämäämme voi häiritä jokin addiktio, esimerkiksi alkoholi- tai huumeaddiktio tai toistamme jotain tiettyä kaavaa aina vain, uudestaan ja uudestaan tai sitten meillä on pelkoja joitain tiettyjä asioita kohtaan tai tunnemme jostain syystä jollain tietyllä tavalla. Kaikki nämä ja moni muu voi olla perujaan jostain aiemmasta elämästäsi ja kun syy asialle löytyy entisestä elämästäsi regressiohoidon aikana, niin hoidon aikana pystyt vapautumaan tuosta vanhasta, ehkä haitallisesta, toiminnastasi tai voit katkaista siteitä, jotka eivät enää tässä elämässä ole merkityksellisiä.
Mitä regressiohoidossa tapahtuu?
Regressiohoidossa tai regressioterapiassa hoidettavan kanssa keskustellaan asiasta, jota hoidettava haluaa lähteä selvittämään ja työstämään. Toki on mahdollista myös lähteä "pelkälle turistimatkalle" ja katsoa, mitä mielenkiintoista tulee vastaan. Vaikka lähtisitkin vain "katsomaan", mitä näytetään, niin kaikki näkemäsi ja kokemasi on tarkoitettu Sinun kokemaksesi juuri sillä hetkellä ja voit oppia yllättäviäkin asioita itsestäsi. Sinun sielusi valitsee jokaisella hoitokerralla elämän, joka on tarkoituksesi nähdä kullakin kerralla.
Hoidettava makaa alustalla, kun keskustelun jälkeen alkaa syvärentoutus. Kyse ei ole hypnoosista, vaan hoidettava rentoutetaan niin hyvin, että alitajunnassa unohduksissa olleet asiat pääsevät nousemaan esiin. Pystyt keskeyttämään hoidon itsekin milloin vain eli ns. palaamaan vaikka kesken "matkan", mutta itsellesi on mukavampaa käydä koko reissu läpi :)
Rentoutuksen jälkeen hoidettava ohjataan entiseen elämään, jonka sielu on valinnut sillä kerralla koettavaksi. Ohjaaja kyselee sinulta hoidon aikana asioita ja ohjaa matkallasi. Voit hyvin selväsi nähdä asioita tai voit tuntea, kuulla tai vain aistia asioita. Kaikki on täysin turvallista. Kun "matkalla" on oltu tarpeellinen aika, alkaa paluumatka. Hoidon jälkeen keskustellaan vielä koetusta. Hoidon jälkeen on "pöllämystynyt" olo siitä, miten todentuntuista kaikki nähty on ollut. Riippuen elämästäsi, jota tutkailet, voit kokea hoidon aikana myös vahvoja tunteita, esim. surua tai iloa. Kuitenkin kaikki, mitä hoidon aikana koetkin, on ollut tarkoitus kokeakin <3 Kaikkinensa aikaa hoitoon kuluu n.1 ½ tuntia alku- ja loppukeskusteluineen.
Hoitoja voi tehdä läsnäollen ja erinomaisesti myös Skypen välityksellä! Hoidettava voi siis olla omassa kodissaan, omalla sängyllään ja riittää, että saadaan yhteys Skypen välityksellä ja hoidettavalla on kuulokkeet korvillaan, jotta voidaan keskustella interaktiivisesti.
Oma yritysajatukseni on kehittynyt koko ajan ja mikäli kiinnostuit regressiohoidosta, niin otan erittäin mielelläni yhteydenottoja vastaan <3 Teen hoitoja toivottavasti ensi vuoden puolelta alkaen <3 Yhteyttä voi ottaa tässä vaiheessa sähköpostitse pam.kumpulainen@gmail.com <3
Matkani 1780-luvulle
Niin, se oma ensimmäinen matkani erääseen menneistä elämistäni ja mitä opin.... Tai en kerro ensimmäisestä kerrasta, koska silloin minua ei ohjattu, enkä kokenut tuon elämäni tärkeintä hetkeä eli omaa kuolemaani vielä tuolla kerralla. Kerron siis toisesta matkasta. Koin tuolla toisella kerralla aivan samoja asioita kuin ensimmäiselläkin kerralla, mutta tietyt asiat tarkentuivat ja "loppuhuipennus" tuli mukaan tällä toisella hoitokerralla.
Ennen hoitoa en pyytänyt päästä katsomaan tuota ensimmäisellä kerralla näkemääni elämääni vaan halusin selvittää, mistä minun suuren suuri yksinäisyyden tunteeni ja aivan oikea ystävättömyyteni kumpuaa. Joten sitä lähdettiin siis katsomaan. Kun minut oli sitten rentoutettu ja ohjattu entiseen elämääni ja minua pyydettiin kertomaan, mitä näin, niin en yllätten nähnytkään mitään! Mutta aloin tuntea voimakasta kuumotusta kämmenissäni ja sitten kuva alkoi selvenemään (tai oikeastaan edelleen tunsin, en nähnyt) sen verran, että tunsin lämmitteleväni käsiäni puunuotiolla. Syy siihen, miksi en nähnyt, oli se, että oli ilta/yö ja oli niin pimeää. Koin, että olin omalla nuotiollani, jossa oli myös musta pata nuotion päällä. Tässä hetkessä ei ollut sen ihmeellisempää, joten hyppäsin ajassa eteenpäin.
Seuraava mielikuvani tuosta elämästäni oli, että keräsin metsässä kasveja. Hoitaja kysyi minulta, mitä teen niillä (kasveilla)? Vastasin, että keitän hoitavia juomia. Muistaakseni tässä vaiheessa hoitaja kysyi myös, missä maassa olen. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: Irlannissa. Vuosilukua kysyttäessä, vastaus tuli aivan kuin eläisin sitä vuotta, 1780. Tällä kerralla minulta ei kysytty sukupuolta tai ulkonäköä, mutta nämä olivat selvinneet jo ensimmäisellä matkallani. Tuolloin näin selvästi sen, että olen punahiuksinen nainen, jalkoihin katsoessani näin jännät kippurapäiset, vihreät kengät ja päälläni minulla oli vihreä viitta, jossa oli huppu.
Tämän jälkeen seuraava kuva oli se, kun mies ratsasti hevosella luokseni. Meillä oli jotain keskustelua, keskustelun sanoista en saanut selvää, mutta lopputuloksena mies sitoi minut käsistäni kiinni hevoseen ja jouduin kävelemään hevosen vierellä pois kotoani. Tämän elämäni loppuvaiheessa hoitajani kysyi minulta, voinko antaa anteeksi tuolle miehelle, joka haki minut pois kotoani. Vastasin voivani, sillä miehen sieluun katsoessani näin, että mies ei olisi halunnut hakea minua pois, vaan joutui tekemään sen vastoin tahtoaan, se oli hänen työtään.
Seuraava "klippi" oli, kun minut heitettiin tyrmään. Näin itseni makaamassa mytyssä kylmällä kivilattialla, huppu oli päässäni ja punaiset hiukseni valuivat hupun sisältä lattialle. Tyrmä oli katukerroksen alapuolella ja kadulle oli pieni "ikkuna", jossa oli kalterit. Näin ikkunasta ihmisten ja hevosten jalkojen kulkevan ohitse. Kukaan ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Ovi, josta minut oli heitetty, oli kaareva puuovi, jossa oli pienen pieni kalteri-ikkuna. Seinät olivat luonnollisesti kivestä myöskin. Kysyttäessä vankeuteni kestosta, vastasin 10 päivää.
Jossain vaiheessa vankeuttani minut vietiin kirkkoon. Kirkon etuosassa seisoi mustiin pukeutunut mies, jolla oli valkoinen parta ja suippohattu. Hän oli jonkinsortin pappi, joka syytti minua noituuden harrastamisesta. Yritin rukoilla polvillani ja kertoa, että en ole tehnyt mitään väärää, vaan olen vain auttanut ihmisiä parhaan kykyni mukaan. Sanani kaikuivat kuuroille korville papin paasatessa omaa näkemystään. Tuossa vaiheessa tunsin fyysisesti kropassani tuon elämän tunteeni. Jalkani alkoivat tärisemään sängyllä maatessani ja minulla oli vahva "sisäinen tärinä" päällä. Pelkäsin järjettömästi. Lopulta pappi osoitti sormella ulos ja minut vietiin takaisin tyrmään.
Viimeinen vaihe matkallan oli se, että olin mestauslavalla polvillani, pää kaukalossa, yläpuolellani giljotiinin terä (terää en nähnyt, tiesin sen olevan siellä). Oikealla puolellani seisoi pyöveli ja vasemmalla puolella sama pappi, joka tuomitsi minut kirkossa. Yleisöä oli lavan edessä runsaasti. Miehet huusivat: Noita! Noita! Noita! Naisilla oli lapsia sylissään ja he yrittivät kääntää lasten päitä poispäin tapahtuvasta. Olin täydellisen yksin. Kukaan ei tullut puolustamaan minua. Tunsin taas tuon hetken tunteet fyysisesti kehossani omalla sängylläni maatessani. Jalkani tärisivät aivan hirveästi ja kyyneleet valuivat silmistäni vuolaana. Pelotti.
Pappi nosti kätensä ylös huutaen samalla, että minut tuomitaan noituuden harjoittamisesta kuolemaan giljotiinilla. Hoitajani kysyi tuossa hetkessä, olenko valmis kohtaamaan kuolemani. Sanoin olevani. Ja kun annoin luvan tapahtumien edetä, pappi laski kätensä ja minä..... näin vain valoa! Vapina loppui pikkuhiljaa ja kyyneleet tyrehtyivät. Kuolemani tuossa elämässä oli siis todella nopea ja ilmeisen kivuton, sillä en ennättänyt reagoida, tuntea tai nähdä mitään kuolemani hetkellä.
Kuolemani jälkeen hoitajani ohjasi minut katsomaan tilannetta ylhäältä päin ja keskusteltiin tilanteesta. Papille en kyennyt vielä antamaan anteeksi, sillä hän ei halunnut nähdä mitään muuta totuutta kuin omansa. Todennäköisesti joudun palaamaan vielä joissain hoidoissa tähän elämääni, sillä minun on vielä kohdattava tuo pappi uudestaan ja annettava hänelle anteeksi, jotta vapaudun kokonaan tuon elämän taakasta.
Ennen noita matkoja 1700-luvulle, en ollut koskaan lukenut noitavainoista, enkä siis tiennyt missä maissa noitavainoja oli, en tiennyt milloin niitä tarkalleen ottaen oli ollut ja olin luullut, että noidiksi epäiltyjä oli poltettu roviolla. Kuitenkin hoidon aikana tuli esille nuo asiat ja sen jälkeen Herra Google on kertonut, että vielä tuohon aikaan oli noitavainoa (se oli loppumaan päin) Euroopassa. Olen siis kokenut äärimmmäisen rankan elämän noitavainon aikana, mutta tuo rankka elämäni ja vielä rankempi kuolemani näyttivät minulle sen, että minä voin olla täysin oma itseni, näine kykyineni, tässä elämässä. Tässä elämässä taitojani ei tarvitse piilotella vaan voin vapaasti toteuttaa tämän elämäni elämäntehtävääni, joka on valon tuominen tähän maailmaan toisten ihmisten ohjaamisella heidän henkisellä polullaan ja avun antamisella erilaisten hoitojen avulla. Ensimmäinen matkani tuohon "noita"-elämääni sai siis jo aikaan sen, että uskalsin tulla kaapista ulos ja tunnustaa julkisesti sen, että minulla on edelleen säilynyt taitoja, jotka ovat olleet vahvasti läsnä tuossa elämässäni ja olen niitä vihdoin ja viimein ottamassa uudelleen käyttööni.
<3 Kiitos, kiitos, kiitos <3
Asia, jota lähdin tuona hoitokertana lähinnä tarkastelemaan oli yksinäisyyden tuntemukseni. No, ei tarvitse olla Einstein ymmärtääkseen, että tuossa elämässä olin kovin yksinäinen, asuin metsässä (erakkona), kukaan ei tullut puolustamaan minua, vaikka olin auttanut monia ihmisiä, eikä mestaustilanteessakaan ollut paikalla ketään läheisiä ihmisiä tai puolustajia. Ymmärrän yksinäisyyteni juontavan juurensa tuohon elämääni ja hoidoissa olen saanut itselleni selvitettyä asian, eli sen, että enää minun ei tarvitse tuntea yksinäisyyttä, sillä minulla on nyt turvanani perhe. Tämä on helpottanut oloani kovastikin ja vaikka minulla ei ole ystäviä siinä merkityksessä, jolla "ystävä"- sanan ymmärrän, niin en enää koe niin musertavaa yksinäisyyttä kuin tähän mennessä olen elämässäni tuntenut, muutamaa ajan jaksoa lukuunottamatta. Nyt riittää se, että lähelläni on rakastava perhe ja sen lisäksi enkelit ovat tuoneet elämääni lisälapsia <3 Ja ehkäpä tämä löytämäni elämänpolkuni tuo tullessaan myös niitä ystäviä <3 tai sitten tämän elämäni oppiläksy on oppia löytämään elämääni sisältöä muualta kuin ystävyydestä...
Kuka teistä onkaan asustellut tuolla, Sfinskin ja pyramidien juurella.....
Onnistuneita matkoja menneeseen <3
Rauhaisaa joulun odotusta ja enkelten siipien suhinaa <3
-Anne-
