Onko pakko (jos ei taho)?
Pitkästä aikaa pääsin taas kirjoittamaan tätä blogiani, tai olisin voinut kirjoittaa jo aiemmin, mutta päätin ihan tietoisesti pitää itseni irti tästä kirjoittamisesta. Ensinnäkin edelleen ihan silmäni vuoksi, joka ei vieläkään näytä paranemisen merkkejä ja toisekseen tämän kertaisen aiheeni vuoksi.
Kun huomasin, että blogilleni alkaa kertyä ihan mukavasti lukijoita, niin itselleni tuli olotila, että minun on pakko kirjoittaa, jotta lukijoille olisi uutta luettavaa. Ja pakon tuntemusta en halua luoda tätä blogia kohtaan, sillä tämän pitää lähteä puhtaasti siitä, että minulla on jotain jaettavaa ja annettavaa ja jaan sitä silloin, kun sen aika tuntuu sopivalta.
Lista-Leenat ja Pakko-Pirkot!
Niin ja ne listat! Kuinka moni on Lista-Leena? Tunnustan. Ainakin silloin, kun tiedän, että on monia asioita, jotka on pakko tehdä tai täytyy tehdä tai pitäisi tehdä vaikkapa tiettyyn päivään mennessä, tai juhlia valmistellessa tai vaikka jouluun valmistautuessa. Luonteelleni sopii listojen kirjoittaminen, on jotenkin helpottavaa, kun tekee listaa asioista joita on pakko hoitaa. Lista ensinnäkin pitää huolen siitä, että mitään tärkeää ei unohdu (= ei jää tekemättä) ja toisekseen on miellyttävää vetää kynällä ylitse jo tehtyjä asioita (= tulee tunne omasta ahkeruudesta; sainpas tehtyä tuonkin, vaikka olisi monta muutakin asiaa, jotka on pakko tehdä). Mutta kun nuo listat vaan pakottavat pakkoon entistäkin enemmän! On pakko tehdä sen listan asiat (= olen huono ihminen, jos en tee listattuja asioita, suomennettuna ajattelen siis toisten ihmisten ajattelevan niin, että olen huono ihminen, ellen ole tehnyt asioita täydellisesti).
Kuulostaako tutulta? Veikkaan, että aika monia nykyihmisiä vaivaa pakko-tauti.
Pakko ei ole kuin kuolla!
Enkelit ohjasivat minut myös Mindfulnessin eli tietoisen läsnäolon pariin. Huomasin muutamaan Mindfulnessiin liittyvään kirjaan tutustuessani, että Mindfulnessissa on hyvin paljon asioita, joilla on yhtymäkohtia henkisyyden ja enkelimaailman kanssa. Ainakin Mindfulness tukee äärimmäisen hyvin vaihtoehtohoitoja, joita harjoitan.
Etsintämatkallani ensimmäiseksi kirjaksi aiheesta löysin kirjastosta Titti Holmerin kirjan nimeltä Onnellinen nyt. Käytännön opas tietoiseen läsnäoloon. Rakastan kirjoja ja aina uuden kirjan käsiini saadessani, tutkailen kirjaa joka puolelta (luen kaikki pienetkin tekstit, joissa kerrotaan painopaikat, painokset jne.) ja ikäänkuin "tunnustelen" kirjaa ja usein myös katson mitä viimeisillä sivuilla on kirjoitettu.
Holmerin kirjaan tutustuessani katsoin ensimmäiseksi kirjan viimeistä kappaletta ja kuinka ollakaan - ensimmäinen kirja ja ensimmäinen aihe, josta lähdin tutustumaan koko Mindfulnessiin oli pakko! Tämänkin täytyy olla enkeleiden ohjausta, siis se, että mieltäni jo pitkään painanut pakko tehdä sitä ja tätä johti siihen, että ensimmäinen kirja, jonka aiheeseen liittyen löysin kirjastosta oli juuri se kirja, jossa kerrotaan pakosta ja siitä vapautumisesta. Ja miten satuinkaan juuri tuon kirjan kohdalla avaamaan kirjan aivan ensimmäiseksi juuri oikeasta kohdasta??! Rakastan enkeleitä ja heidän hienovaraisia ohjauksiaan (vaikka välillä he "lyövätkin nyrkillä päähän", kun en muuten älyä) <3
Ahmiessani uudelleen ja uudelleen kappaletta, jossa kerrottiin pakosta, koin täydellisen ahaa-elämyksen! Titti kertoo elämämme koostuvan erilaisista pakoista, jotka pitää saattaa loppuun..... niin, ennen mitä? Tämä kysymys herätti minut täydellisesti. Niin mitä sitten, jos en tee jotain asiaa juuri nyt, mitä sitten tapahtuu? Korkeintaan tulee lisää koirankarvakasoja ja tiskit lisääntyvät :)
Titti Holmer jatkaa näin:
”Kaikki se, mitä pidät pakollisena, on vain sinun ajatuksissasi. Koska koko juttu on olemassa vain kuvitellussa tulevaisuudessa, sinulla on vapaus ja valta valita toisin. Jos sisäinen luettelosi täytymisistä ja pakoista tekee sinut onnelliseksi, kannattaa luettelo pitää voimassa – mutta jos ei, heitä se roskiin. Ainut pakollinen asia, johon sinun pitää keskittyä juuri nyt, on nykyhetki. Luettelosi ei tule koskaan tyhjenemään, sillä lisäät siihen ajatuksissasi uusia tehtäviä koko ajan. Elämä kulkee ohi sillä välin, kun kiirehdit tehtävästä toiseen.”
Miten päästä eroon pakosta?
Titti antoi ohjeen, jota aloin aivan heti noudattamaan ja olen nyt ehkä kuukauden verran noudattanutkin ja aion jatkaa sen noudattamista myös tulevaisuudessa. Titin mukaan sanat ”täytyy” ja ”pitäisi” saavat välittömästi aikaan negatiivisia tunteita ja rivien välissä ajatuksen ”minä en oikeastaan halua”.
Näinhän se on, että kun minä ajattelen, että minun on pakko siivota ennen kuin voin rauhassa (= hyvällä omallatunnolla) kirjoittaa tätä blogia, niin tosiasiassa minä en oikeastaan halua siivota, vaan haluan kirjoittaa tätä blogia. No mutta, mitäs sitten, kun on kuitenkin pakko joskus ainakin tiskata ja siivota, siitä ei pääse mitenkään yli eikä ympäri?
Titti antoi mielestäni erinomaisen ohjeen, jonka mukaan vaihdetaan sanojen ”täytyy” ja ”pitäisi” tilalle sanat ”minä haluan” ja ”minä päätän”. Sillä mehän todellakin itse eikä kukaan muu, valitsemme sen mitä teemme. Pakko ei ole tehdä mitään!
Ja kas kummaa. Kun seuraavan kerran mieleeni tulee asioita joita oikeasti haluan tehdä ja toisaalta mieleeni tulee asioita, joita on pakko tehdä, niin sanonkin itselleni että minä haluan siivota nyt ja sen jälkeen kirjoitan blogiani. Tai itselleni sopivin tapa on ollut sanoa, että olen päättänyt, että siivoan myöhemmin; siivoan sen jälkeen kun olen kirjoittanut ensin blogini. Voin sanoa, että tehoaa! Enää en ole kokenut mieletöntä pakon-tuntua, vaan minusta on tuntunut siltä, että itse päätän mitä teen ja milloin, mikään pakko ei päätä tekemisiäni minun puolestani!
Joten nyt minä PÄÄTÄN, että huomenna pyyhin keittiön ikkunat ja vaihdan verhot ja päätän myös siivota tuon yläkerran poikien huoneen..... Pakkohan noita asioita ei ole tehdä!
Enkelten valoa marraskuiseen pimeyteen ja harmauteen <3 <3
PS: Pakko halusi ihan väkisin tulla synonyymeineen tähän blogikirjoitukseen noin 40 kertaa (ilmeisesti sillä oli pakottava tarve :). No tämän jälkeen se ei enää koskaan saa minulta yhtä paljon huomiota :)
-Anne-
