Näkemisestä ja näk(y/e)mättömyydestä
Näkeminen ja näkemisen ongelmat ovat olleet elämääni (jälleen) viimeiset kaksi-kolme viikkoa, joten enkelit oikein työntämällä työnsivät tätä aihetta tällä kerralla esille nostettavaksi :)
Olen siis saanut viime aikoina puolentoista vuoden jälkeen uudelleen riesakseni "stressaantuneiden miesten" taudin eli oikeasta silmänpohjastani on verkkokalvon osat irronneet toisistaan ja sinne väliin vuotaa verta, joka turvottaa silmänpohjaa ja siten vaikuttaa tietenkin näkökykyyni. Lähinäkö on käytännössä kaput ja kaikki viivat vääristyvät, joten tämäkin blogi on ollut pidemmällä tauolla pakotetusti (suonette anteeksi kirjoitusvihreet, joita tekstini saattaa sisältää tästä vaivastani johtuen. Kirjoittamista tosin helpottaa kymmensormijärjestelmän hallitseminen ja näytön kauempana pitäminen :D ). Olen sen verran tainnut mennyt tukka putkella taas lähiaikoina, joten enkelit pistivät kertakaikkisen stopin vauhdilleni. Yritän ottaa opikseni - kiitos <3
Näkymättömän näkemisestä
Tässä eräänä iltana unta odotellessani sain oikein kunnon ahaa-elämyksen, kun ymmärsin, että tällä näköepisodillani on ollut kuin ollutkin Tarkoitus, isolla T:llä! Hoksasin nimittäin sen, että kun ensimmäisen kerran puolitoista vuotta sitten tämä vaivani alkoi, niin aloin huomaamaan enkeleiden läsnäolon muiden aistieni avulla! Eli kaikki "näkemiseni" alkoi tuosta näkemättömyydestä. Tuossa vaiheessa en vielä nähnyt enkeleitä näköaistini avulla. Näkeminen tuli kuvaan hieman myöhemmin.
Ensimmäisiä aistimuksia enkeleistä lähelläni olivat hienoiset "tuulen" vireet ihollani (jolloin ei tuullut mistään, ilmastointi ei ollut päällä jne.) Sitten erään kerran jälleen sängyllä köllötellessäni nauttien hiljaisuudesta, meditoin ja pyysin suojelusenkeliäni lähelleni. Tuolla kerralla en tuntenut mitään, mutta yht´äkkiä kuulin! Kyllä, luitte oikein, kuulin! Kuulin aivan mielettömän heleän lauluäänen laulavan yksinkertaisesti la-la-laaa. Juu, nyt joku taas ajattelee, että pitäisiköhän mennä hoitoon... Mutta se oli aivan todellinen, uskomattoman hieno kokemus (joka ei ole tosin toistunut sen jälkeen harmikseni, vaikka kuinka olen pyytänyt saada kuulla). Kuulen sen äänen edelleen korvissani tilannetta ajatellessani. Olin siis täysin hereillä, en unessa, enkä mieleltäni masentunut, vaan ympärilläni oli täydellinen hiljaisuus ja sitten yht´äkkiä jostakin yläviistosta oikealta tuli kaunein ääni, jonka olen kuullut.
Nobel-palkittu fyysikko ja kvanttikenttäteoreetikko Steven Weinberg on sanonut seuraavaa:
"Olemme virittäytyneet maailmankaikkeudessamme värähtelytaajuudelle, joka vastaa fyysistä todellisuutta. Kanssamme samassa tilassa on kuitenkin lukemattomia paralleeleja (= rinnakkaisilmiöitä, rinnakkaismuotoisia, Annen suom. huom.) todellisuuksia, joiden taajuudelle emme pysty virittäytymään".
Joten jos fyysikotkin tunnustavat sen, että se mitä näemme konkreettisin silmimme, ei ole ainoa olemassa oleva todellisuus, niin miksi sitten osa ihmisistä kyseenalaistaa viidennen ja kuudennenkin ulottuvuuden? Onhan olemassa myös ultraviolettia valoa tai infrapunaista valoa, jota emme voi aistia silmiemme avulla ja siltikin ne ovat hyväksyttyjä todellisuuksia!
Miten voi "nähdä"?
Tästäpä pääsemmekin sitten varsinaiseen henkisen, valon maailman, "näkemiseen". Tuo ensimmäinen silmäepisodini sai myös aikaan sen, että aloin ihan konkreettisesti myös näkemään näkökykyni palatessa enkeleitä (en siis vain tuntemaan tai kerran onnekkaasti kuulemaan). Enkeleitä on mahdollista nähdä erilaisin tavoin. Joku näkee konkreettisesti tai ns. sielunsa silmin enkelin ulkomuodon, sen mitä enkeli tekee jne. Itse en tähän kykene (vielä... toivottavasti joskus). Minä näen enkelit kirkkaina valoina, valopisteinä/valopalloina. Kun ymmärsin, mitä näkemäni erivärisinäkin näkyvät valopisteet olivat, niin aloin näkemään niitä aina vain enemmän ja eripaikoissa. Joskus näen enkeleitä silloin kun he haluavat tulla nähdyksi ja useimmiten kysyn: Onko täällä enkeleitä? Ja kysymykseni jälkeen näen. En siis näe valovälähdyksiä joka paikassa ja kaikkialla, vaan ne ovat selvästi tarkoituksenmukaisia "näkyjä". Oli mielenkiintoista, kun näen esimerkiksi kokouksessa tai jossain, missä on enemmän ihmisiä, heidän suojelusenkelinsä aivan heidän takanaan tai päänsä yläpuolella. Ensimmäinen tuollainen havaintokokemus oli aivan mullistava; huomasin, että hei... minähän näen ihan oikeasti!
Onko muita keinoja "nähdä"?
Tuona iltana kun hoksasin sen, miksi olen joutunut tämän silmäongelman kurimukseen, hoksasin myös sen, että tämä toinen silmäshow on saanut jälleen muut aistini terävöitymään. Erityisesti tuntoaistini on mennyt jättiharppauksen eteenpäin. Nykyään tunnen todella selvänä ihoaistimuksena, milloin lähelläni on enkeleitä tai henkioppaitani. Enää minun ei tarvitse kyseenalaistaa omaa tuntemustani. Tunnen enkelit ja muut valon "olennot" viileänä, hyvältätuntuvana, pyörteenä. Oman enkelini tunnen erityisesti molempien käsien, hieman enemmän vasemman käden puolella ja käsien ja vartalon välisellä alueella. Lisäksi minulla on kaksi henkiopasta vasemmalla puolellani korvan tuntumassa ja yksi henkiopas oikean olkavarren puolella.
Tämän tuntoaisteilla "näkemiseni" lisäksi olen nyt päässyt yhden kerran myös käyttämään hajuaistiani enkelin kohtaamisessa. Heräsin eräänä yönä johonkin, en tiedä mihin, mutta heti unen maailmasta tajuihini tullessani nenääni tuli erittäin voimakas, mutta miellyttävä, vaniljan tuoksu. Keskellä yötä! Sen koommin en ole enkeleitä haistanut, mutta olen kiitollinen, että olen ainakin kerran saanut kokea myös tuon aistimuksen enkeleiden tapaamisessa.
Enkeleitä voi siis "nähdä" erilailla, pääsääntöisesti eri aistiemme kautta. Useat saavat enkeleihin yhteyden vain yhden aistin kautta, mutta joillekin on annettu lahja tavoittaa enkelit monen aistin kautta. Mikäli haluat kokeilla, mikä itselläsi olisi toimivin aisti, niin kannattaa aivan ensiksi hiljentyä ja meditoinnin kautta pyytää omaa suojelusenkeliään tulemaan omaan auraasi. Sitten vain kaikki aistit auki, myös se "kuudes aisti". Luota tuntemuksiisi! Et kuvittele niitä, etkä ole hullu!
Joka tapauksessa, mikä tuntemuksesi tai aistimuksesi onkin, niin aistit valosta tulevat olennot siten, että Sinusta itsestäsi tuntuu hyvältä. Mistään valosta tulevasta ei tule negatiivinen tai huono olo. Voi olla, että kestää kauankin, ennen kuin pääset yhteyteen enkelisi kanssa, mutta vaikka et aistisi mitään, niin voit olla täysin varma, että oma enkelisi on siinä, aina lähelläsi! Ja vaikka et koskaan onnistuisi aistimaan enkeliäsi, niin voit silti seurata enkeleiden jättämiä merkkejä Sinulle. Esimerkiksi läheltäsi lentävä lintu, linnun laulun kuuleminen, perhosen lentäminen lähelläsi, tuulen vire, sateenkaaren näkeminen tai valkoisen höyhenen löytäminen, ovat merkkejä ja viestejä enkeleiltäsi <3
Tässä vielä tämän kertaisen aiheen loppuun sopivasti sattuvat Yhdysvaltain 16. presidentin Abraham Lincolnin sanat:
"Uskominen siihen mitä voi nähdä ja koskettaa, ei ole uskoa lainkaan, mutta uskominen näkymättömään on saavutus ja siunaus."
<3 <3 <3 KIITOS RAKKAAT ENKELIT,
ETTÄ OLETTE OPETTANEET MINUT NÄKEMÄÄN <3<3 <3
Enkelin silmin
-Anne-
